Suomi nousee lamasta vain yhdellä tavalla, teollisuutta on pakko tukea Suomessa

Suomi on ollut jo tovin säästökuurilla, vaikuttaa siltä, että meitä kehotetaan, älkää tehkö mitään, nyt säästetään ja ollaan aloillamme, säästetään, säästetään…

Mutta miksi, mihin ja mitä me säästetään?

VR:n radat on siinä kunnossa, että junat ei kulje aikataulussaan enää edes kesäaikana, mutta silti rahat ratakorjauksiin on jäissä.

Samoin maanteiden kunto heikkenee nopeammin, kun teiden kunnossapidon rahoitusta vähennetään, toimiva teollisuus tarvitsee toimivat kuljetusyhteydet.

Koulut ja jopa yliopistot joutuvat tinkimään opetuksen tasosta, siitäkin jotkut virtuoosit keksivät muka säästettävää, niin kuin kaikessa muussakin kunnalliselämässä.

Sivistys- ja koulutustaso laskee, joka samalla laskee kansantaloutta melko nopeasti samassa suhteessa.

Kunnissa kilpailutetaan ja ulkoistetaan toimintoja, joiden uskotaan olevan muka vielä halvemmalla toteutettavissa, kun ammattilaiset ovat ne tehneet jo kokemuksella, mm. terveydenhuolto- ja peruspalvelut.

Monet ulkoistetut kunnalliset toiminnot joudutaan perustamaan uudelleen, kun ulkoistetut, kokemattomat firmat saadakseen alihinnottelemansa urakan tehtäväkseen, eivät pysy edes pystyssä tarjoamillaan halvemmilla hinnoilla, tai eivät kykene suoriutumaan samoista vaatimuksista, jotka on tehty kokemuksella ja ammattitaidolla aiemmin.

Nuo itseensä uskovat ”järjen jättiläiset”, kuntien päättäjät, jotka koostuvat monikirjavista kansalaisten äänestämistä kansalaisista, ovat tietämättöminä faktoista, uskovat ja luulevat, että kokemattomat uudet halvemmat tarjoukset olisivat muka kokonaisuudessaan oikeasti halvempi tapa toteuttaa kuntien ulkoistamat toiminnat vieläkin halvemmalla, ymmärtämättä samalla kokonaisvaikutuksia.

Jos Suomi syöksyy yhä hallitsemattomasti kohti tosi huonoja aikoja, me köyhdymme auttamattomasti ja ostovoima heikkenee, niin kuin kaikki mahdollisen tarvitsemamme teollisuus ja tuotanto samalla hiipuu.

Loputkin savupiipputeollisuuden alat ovat lähdössä halpojen kustannusten maihin, tosin osan niistä on jo tässä vaiheessa pakko tehdä niin selvitäkseen edes pystyssä, mutta buumin alettua syynä oli puhdas ahneus ja valtiovallan sokeus nähdä tulevaan.

Osalla teollisuudesta, on edelleen intressinä maksimaalisen akuutin hyödyn tavoittelu, sen enempää myöhemmin aiheutuvista lieveilmiöistä piittaamatta.

Niin kuin sama vääristynyt ja sokea ajattelu on myös meillä ahneilla ostajilla, kun meidät on opetettu ostamaan halpatuotantomaiden kertakäyttöistä krääsää, halpaa ja huonoa.  Enää ei haluta ostaa kun huonoa, elektroniikka, tai mikä hyvänsä, joka pitää ostaa kymmenessä vuodessa moneen kertaan.

Sama näkyy Suomen kuntien ja kaupunkien ja EU:n julkisissa hankintaohjeissa ja määräyksissä, on aina ostettava halvin tuote, laite, yms. mikäli ei osata määritellä halvinta hintaa parempaa syytä,  valita asiallinen, tai edes käyttökelpoinen tuote, jonka perusteluksi monesti riittäisi pelkkä kohtuullinen takuu- tai käyttöturvavasopimus sopivaksi ajaksi.

Hinta on halpatuotteilla pitkässä juoksussa moninkertainen, mitä se olisi, mikäli olisi ostettu kestävän kehityksen kunnollinen pitkäikäinen tuote, jonka hyvästä laadusta olisi kiva muutenkin nauttia heti alusta alkaen.

Suomi ja Eurooppa maksaa samalla kalliisti, kun halpamaat surutta saastuttavat tämän yhteisen Maapallomme, ja vieläpä ajattelemattomien ja ahneiden halpis-ostajien tuella.

Miten meidän käy, kun me vaan säästämästä päästyämme yhä säästetään, kunnes muutaman vuoden kuluttua huomaamme itsekin olevamme köyhiä, niin rutiköyhä Suomi, kuin Islanti, tai itseään ja EU:ta huijannut Kreikka nyt ovat.

Nyt olisi viimeinen hetki alkaa ajattelemaan järkevästi ja Suomen päättäjien täytyy ymmärtää, että näin ei voi enää jatkua, ei Suomi nouse säästämällä, vaan kohentamalla omaa teollisuutta, joka Suomea pyörittää.

Esimerkiksi Kreikalle ”lainattava” yli 1.6 miljardille olisi ollut vaihtoehtoinen TOSI VARMA ja TUOTTAVA sijoitus, kun se olisi annettu vaikka starttirahaksi tai tueksi teollisuuden kehittämiseen ja pitämiseen Suomessa.

Saataisiin palautettua takaisin työllisyyttä, ja nostamaan maamme vaurautta, joka on esim. Salcompin Kiinaan muuton, ja kymmenien muiden vastaavien pk-yritysten, kuin myös joidenkin suurten yli 250 henkilön yritysten maasta paon seurauksena, on loppupelissä Suomella kärsittävänä.

Ehdoksi teollisuuden starttirahan, avustuksen tai lainan saamiselle olisi vaan yksinkertaisesti sitoutua olemaan Suomessa.

Pari pientä esimerkikiä tuesta olisi, että maksetaan yritykselle vaikkapa työttömyysrahan kokoinen summa jokaisesta työllistetystä henkilöstä, niin kauan, kunnes työttömyysprosentti Suomessa on riittävän pieni. Sen summan joka tapauksessa yhteiskunta häviää työttömien tyhjäkäyntikustannuksina, joka puolestaan olisi tervetullut apu teollisuudelle, jokaisen sen työllistämän henkilön palkanmaksun jatkeeksi.

Toinen olisi EU:n ulkopuolisen tuonnin riittävän korkea verotus niistä maista, jotka eivät sitoudu saastuttamisen totjuntakustannuksiin. Maksu perittäisiin tuontiveron muodossa, samoin myynti- ja vientiehtona EU-maihin olisi, että ali-halvan työvoiman hyväksikäyttäviltä yrityksiltä osttetuista tuotteista perittäisiin riittävän kokoinen tuontivero EU:n kassaan.
On asetettava takaisinmaksuehto, mikäli tukirahan saama yritys päättäisi kuitenkin joskus muuttaa ulkomaille, silloin se maksaa kaiken saamansa rahan välittömästi takaisin Suomen valtiolle.