Suomen talous romahtaa jos hallitus ei vähitellen opi ymmärtämään taloudenhoidon perusasioita

Suomen talous romahtaa jos hallitus ei vähitellen opi ymmärtämään taloudenhoidon perusasioita, ja rakentamaan taloutta myös pitkänäköisesti. Suomi nousi liki tyhjästä sodan jälkeen, silloin kun siihen oli oikeasti halua ja ymmärrystä.
Hölmöläisilmiö on nykyisin valitettavaa, sodan jälkeiseen kovalla työllä ja tuskalla sen ajan sukupolvien rakentaman ja luoman vakaan hyvinvointitalouden jälkeen syntyneet sukupolvet, pitävät vakaan talouden ja hyvinvoinnin olemassa oloa itsestään selvyytenä, kun se kaikki on saatu valmiina.
Sen säilyttäminen ja arvostaminen opitaan vasta, kun ne ”itsestään selvyydet” ajetaan alas ja menetetään kokonaan.

Esimerkki hallituksen ymmärtämättömyydestä on verokeskustelu, joka  käy kuumana, mutta ei oikein löydy potentiaalisia kohteita, eikä näytä olevan riittävästi rahaa missään, eikä uskallusta, minne verotuksen fokuksen voisi suunnata.
Eipä niin, raha alkaa olla pian kaikkialla vähissä, taas otetaan Suomelle lisää velkaa, ja kuitataan se samaa kyytiä loppumattomalla velalla, hienoa, niin kuin Kreikassa.

Nyt täytyy kiireesti tehdä ratkaisu verotulojen lisäämiseksi ja sen lisäksi lisäksi vieläpä kaukonäköisesti.
Yksi tapa on kohdistaa verotus halpamaiden tuontiin. Hiukan se kirpaisee ostajaa, kun pitääkin maksaa kännystä, tv:stä tai stereoista vaikkapa puolet enemmän verotuksen kautta, mutta sillä kuitenkin on kokonaisuutena hyvät puolensa.
Valtaosa halpamaissa tuotetussa ja ostettavasta tuontitavarasta on kuitenkin vapaaehtoista, siispä raskaasti verottamalla tätä tuontia, olisi oivallinen rahanlähde valtion rahantarpeeseen.

Samalla halpamaiden tuotteista saatavien verovarojen saannin lisäksi, olisi jälleen kannattavaa valmistaa samoja tuotteita Suomessa ja EU-maissa.
Voitaisiin myös vapauttaa osittain veronmaksusta ne kotimaiset yritykset, jotka valmistavat vastaavia tuotteita sillä ehdolla, että ne työllistäisivät jälleen suomalaisia, ja siten toiminta täällä tehtäisiin kannattavaksi.
Hyöty olisi suhteellisen nopeasti näkyvää ja pitkäkestoista, kun siitä periaatteesta vaan pidettäisiin kiinni.
Samalla hoituisi tuo maapallon ympäristönsuojelukin, josta halpamaat eivät piittaa pätkääkään.
Otetaan esimerkki, kiinalainen matkapuhelin myydään täällä parilla kympillä tai alle, sen hinnaksi lähtiessään tehtaalta ei jää välttämättä edes euroa.

Verottaja ei Aasian päässä saa juuri mitään, onneksi kuitenkin sentään täällä päässä ihan pienen siivun, mikäli ostat sen suomalaisesta kaupasta.
Jos haluaa ostaa sen maksamatta arvonlisäveroa, voit tilata sen EU:n ulkopuolelta, tai vaikka Ahvenanmaalta, säästät 23%:n alv, eikä valtio siten saa sitäkään veroa.
Ihmisille luodaan pelkkiä mielikuvia ja harhaa globaalin maailman meille antamasta vauraudesta, kun mikään ei maksa paljon mitään, me vaan siivestämme ja ostamme halpaa ja samalla huonoa.

Mm. Olkiluodon ydinvoimalatyömaan 2€:n tuntipalkkoja ei haluta saattaa kuntoon, tai Aasiasta tuotavaa tavaraa saa ostaa surutta polkuhintaan, josta on kuitenkin monta välistä vetäjää muualla maailmassa, ennen lopullista ”halpaa” hintaa, aasialainen työn tekijä ei saa siellä edes 0.1euroa tunnilta, puhumattakaan lapsityövoimasta.

Samaan aikaan täällä maksetaan rajusti ympäristötalkoita, johon kyllä riittää ymmärrystä, jonka suhteellisuus kuitenkin on sarja lähes pelkkiä hölmöläisten tarinoita tuulimyllyineen ja jätevesijärjestelmineen ja ne maailman pahimmat saastuttajat, rantasaunat varmaan kielletään.
Maksetaan me vaan niitä ympäristötalkoita niin kauan, kun meillä on siihen varaa, nopeammin, ennen kuin huomaammekaan, kun suomalaisten varat loppuvat, sitten se pakkomaksaminen sitten loppuu aivan automaattisesti.

Aasiassa vaan edelleen tuprutellaan samaan malliin, niin kun tähänkin saakka.
Samaan aikaan Aasiassa savun ja saasteen keskellä syntyy tätä halpatuotantoa, josta ei liikene sen enempää pientäkään siivua maapallon puhdistamiseen, saatikka työntekijöiden palkkoihin.

Ostetaan me vaan siellä tuotettu kaikkea tarvittavaa, laivoja, aseita, autoja, tietokoneita, kännyköitä, tai vaikka ruokaa, pääasia, että saadaan kaikki halvalla. Ajattelematta tai tahallamme, olemme orjuuttajia ja saastuttajia pahimmasta päästä.

Pian tällä vauhdilla kaikki Suomen ja EU:n hyvinvointimaiden viimeinenkin teollisuus on päästetty karkaamaan halpamaille, kustannusrasitevapaisiin ja halvan työvoiman maihin.
Tietotaitomme myös on samoin päässyt kuihtumaan, Suomi on pian tulevaisuuden kehitysmaa, jossa lapsille kerrotaan tarinoita rikkaista esi-isistä, jotka kävivät töissä ja elivät yhteiskunnassa, jossa ei ollut pulaa mistään.